Luontoäidin kynästä

Avaan ikkunan
uuteen aamuun.
Ikkunalla toivon kukkaset,
aamukasteen virkistämät.
Avattu ikkuna,
kukkien tuoksu,
– harmaasta päivästä ei tietoakaan.

Runoja ja ajatuksia keväästä talveen.
Runot ovat alkaneet elämään mielessäni,
kulkiessani luontoäidin ihmeellisillä poluilla.
Myös rakkaat ja ystäväni kulkevat aina mukanani,
heidän paikkansa löytyy myös näiltä lehdiltä.
Talvi on istahtanut huurteiselle penkille.
Aurinko samoilee pitkospuilla.
Näiden ajatusten siivittäminä kuljetaan kirjassani
luonnon ihmeellisillä poluilla.