Oivallusten polulla

Joskus elämä kuljettaa kipupisteidenkin läpi ihan lähelle, joskus kauas; se tärkein, jopa pisin matka saattaa kuitenkin olla etsiytyminen pimeästä valoon tai ajatuskaaoksen melskeestä hiljaisuuden kautta avautuvaan uuteen selkeyteen – välistä edestakaisinkin – oman pään sisällä. Ja… se voi viedä jopa perille.

Oivallusten polulla on 75 pidempää ja lyhyempää pysähdystä näiden alaotsikoiden alla: * Miksi kirjoittaa sanoja *Yksinäisyyden reitillä * Hiljaa kotiin * Totuus… tieto * Ei rajoja * Sielumme hymyilevät hiljaa * Kohtaamisissa* Uupumuksen jälkeen * Voimaantumiseen * Luonnon kosketus * Joko opin… 


Onko jo aika
liittää menneet osaksi elämää,
minua ja tätä päivää,
katsoa mitä tuleman pitää.
Ottaa oppi ja ymmärrys itselle,
ja vaikkapa kohtaamisiinkin.
Antaa opin siirtyä sen jalostumiseen,
mitä menneiden varjoista löytyy,
mihin ennen ei ollut voimia eikä uskallusta
… voimaantua tavalla,
johon ei vielä ole kyennyt.
Antaa varjoihin jääneen elää,
antaa tilaa, se tila, mikä sille on itsessä,
ja on aina ollut.
Olla valaistu, ja valaista kuin täysikuu
himmeine, kiehtovine varjoineen.