Rosenius Anne

Anne Rosenius (s. 1958) on kirjoittanut aina sekä työkseen että harrastuksekseen. Nuorena kiinnosti runous ja kirjallisuuden tutkiminen, työtehtävissä tuli tutuksi asiakirjoittaminen – erilaiset raportit, selvitykset, suunnitelmat. Lehtikirjoittaminen alkoi taustajuttujen tekemisestä ja laajeni kirja-arvostelujen sekä henkilöhaastattelujen suuntaan.

Työssään äidinkielenopettajana hän on ohjannut satoja opiskelijoita kirjoittamisen poluilla ja arvioinut tuhansia tekstejä. Kirjoittamisen opettaminen ei olisi hänen mielestään mahdollista, jos hän ei itse kirjoittaisi. Tekstien teko on hänelle kuin verkon punomista, kankaan kutomista, sanoilla luomista. Se on aina merkinnyt maailman hahmottamista ja ajatusten selkiyttämistä.

Menestys kirjoituskilpailuissa ja palaute teksteistä kannusti jatkamaan kirjoittamista, ja lopulta sukututkimuksen kautta alkanut kiinnostus mikrohistoriaan johdatti proosan ja fiktion tekoon. Ihmiset ja tarinat alkoivat kiehtoa yhä enemmän. Tarinoissa totta on sekin, minkä uskomme tapahtuneen tai tapahtuvan.

Esikoisromaani Arvi ja minä on fiktiivinen elämäkerta, jossa on avainromaanin piirteitä. Dialogi kirjailijan ja Arvin välillä on myös dialogia eri sukupolvien kesken. Esikoisromaani kurkistaa erään perheen, suvun ja nuoren sotilaan elämään, historiaan ja muistoihin. Samalla se on matka menneisyyteen, jolla kirjailija pohtii Suomen lähihistoriaa tavallisten ihmisten ja nykypäivän kannalta. Menneisyys, tulevaisuus ja nykyisyys kietoutuvat toisiinsa ja mahdoton tulee mahdolliseksi.