Sammakonkukkaoja

"Merkillisen lyhyt matka oikean ja väärän välillä, sammakonkukkaojan levyinen." Sen Liisa huomasi jo pienenä tyttönä kokeillessaan maailmansa rajoja kotimaisemassa, jota hallitsi joki ja kylätie.
Talvisodan aikaan syntynyt Liisa Marjatta Järvinen kertoo kirjassaan eloisasti elämänmenosta 1940- ja 1950- luvuilla, lomassa äiti-Saiman ja isä-Laurin muisteloita 1910- ja 1920- luvuilta. Kaikki reilusti omasta itsekkäästä näkökulmasta nähtyinä. Pieniä mutta ei vähäisiä tarinoita, pilke tai kyynel silmänurkassa.
Syntyy mielenkiintoisia jatkumoita kiertokoulusta oppikouluun, päreestä sähkövaloon, kukkaleikeistä kasvien keruuseen, savusaunasta joulukirkkoon, tikkutollosta viinipikareihin... Ja täälläkö ne kasvoivat vahvojen naisten juuret?
Liisa Marjatta Järvinen, pappi ja kirjailija, eli lapsuutensa Itä-Hämeessä Hartolan Hotilassa, kävi supistettua kansakoulua Vantalan kartanon kammarissa, oppikoulua Heinolan yhteislyseossa ja Sysmän yhteiskoulussa. Kuka oli ensimmäinen patriarkka ja mikä oli hänen koettelemuksensa - ihan helppo kysymys oppikoulun pääsykokeissa, mutta vaikein läksy oli koti-ikävä.
"… sammakonkukkaoja kirjoittaa joka kevät uudet kukat. Aika on sille sivulause."