 952-464-503-3 liimanid., pehmeäk. Sivuja: 90 siv. Hinta: 20,00 € (Sisältää toimituskulut Suomeen) Lisää kirja ostoskoriinKerro kirjasta kaverille | Skorpioni kaulallaAnni-Helena Ranta on ammatiltaan lukion opettaja. Hän on myös kirjailija, kuvataiteilija ja kulttuurikolumnisti. Myös pitkä ura ammattiyhdistysliikkeessä näkyy tuotannossa. Anni-Helena Rannan teemoja ovat muun muassa maailmanlaajuinen epäoikeudenmukaisuus, sota, kehitysmaiden ongelmat, luonnon häviäminen sekä naisiin ja lapsiin kohdistuvat uhat.
Skorpioni kaulalla on Anni-Helena Rannan toinen runokokoelma. Ensimmäinen, Elämän noutopöytä, ilmestyi vuonna 2005 (Pilot-kustannus). Toisen runokokoelman nimi voisi yhtä hyvin olla Juuri kun. Se kertoo väkevästi elämänhimoisen ja rakastavan naisen tarinan. Juuri kun hän uskoo, että elämä on alkanut kantaa ja kaikki on hyvin, puuttuu kuolema peliin. Kamppailussa kuolemaa vastaan pöllyää maa ja taivas. Piru on irti ja Jumala tarpeen. Taistelussaan nainen on yksin, mutta hän tajuaa, että vain miehen rakkaus voi hänet pelastaa. Mies kävelee pois paikalta ja suree yksinään. Hänen kanssaan ei uskalla puhua sairaudesta, puhumattakaan mainita kuoleman mahdollisuutta.
Lääkärin kehotuksesta nainen matkustaa eteläiseen Afrikkaan asti. Hän ottaa syöpälääkkeet mukaansa ja uhmaa kuolemaa. Jaksamisen äärirajoilla hän imee voimaa savannipetojen öisistä äänistä ja flamingojärvien rikkihöyryistä. Aina hän ei tiedä, houraileeko vai näkeekö unta. Kuitenkin hän uskoo vakaasti jäävänsä henkiin, jos vain jaksaa rakastaa. Mustan lapsen itkussa nainen kuulee omansa. Rumpujen lyönnit muistuttavat kuolemantanssia. Länsimainen steriili sairaalamaailma ultraäänitutkimuksineen, neulanäytteineen, sädehoitoineen ja sytostaatteineen on kaukainen, mutta koettu kuva. Kuumeen, pahoinvoinnin ja uupumuksen keskellä nainen haistaa eukalyptuksen tuoksun, joka muistuttaa rakastetun pastillien hajua kaukana kotona. Hän kaipaa miehen villapaidan ja kaulan hajua. Hän kaipaa tikkuisia haljenneita sormia, jotka pyyhkivät autonrasvaa trasseliin. Tämän kaltainen kaipuu ei nouse kuolemasta. Se on elämänjanoa.
|