Kohtaamisia ja jäähyväisiä

On syksy, mutta lämmintä vielä. He ovat lähdössä toiseen Saksaan jokavuotiselle sukulaismatkalle. ”Aino tiesi, että ei lakkaisi koskaan jännittämästä näitä matkoja.”
Martinin yksinäinen veli, poliittiseen systeemiin perin kyllästynyt mies, odottaa heitä. Ja muutkin sukulaiset. Ankeasta ympäristöstä huolimatta vietetään iloisia tapaamisia. Ja sieltä lähdöt: ”Suunnilleen samanlaiset joka kerta. Herbert avonaisessa ikkunassa, paidanhihat käärittyinä, kyynärpäät ikkunalaudalla tyynyn päällä. Martin jo menossa asemalle laukkua vetäen. Hänen selkänsä tuntuu sanovan: Tule jo, juna ei odota. Junanlähtöön saattoi silti olla vielä runsaasti aikaa. Ehkä hän halusi vain paeta. Jäähyväiset ottivat voimille.”