Mediapinta Oy
ISBN: 978-952-81-1704-9ISBN: 978-952-81-1550-2ISBN: 978-952-81-1552-6ISBN: 978-952-81-1554-0ISBN: 978-952-81-1545-8ISBN: 978-952-81-1541-0ISBN: 978-952-81-1536-6
PL 1001, 33201 Tampere • 03 225 9600 tai +358 400 607 933 •
ISBN: 978-952-235-242-2

978-952-235-242-2

liimanid., pehmeäk.

Sivuja: 242 siv.

Hinta: 25,00 €
(Sisältää toimituskulut Suomeen)


Lisää kirja ostoskoriin


Kerro kirjasta kaverille
Oma sähköpostiosoitteeni

Kaverin sähköpostiosoite

Salaperäinen Sompiojärvi

Hannu Vainio

Nuorena harjoittelijana ja sittemmin metsänhoitajana Lapin luonnossa liikkuessaan Hannu Vainio törmäsi niin työssään kuin vapaa-ajan harrastuksissaan monenlaisiin erikoisiinkin tapahtumiin. Jotta lukija voisi sijoittaa kunkin tarinan sen ajan ympäristöön ja olosuhteisiin, on juttujen alussa kartta opastamassa tapahtumapaikoille ja viitekehyksinä lisäksi kertomuksia sen tai menneen ajan paikallisista ihmisistä ja tarinoista. Lähes jokaisen jutun keskeinen sisältö liittyy metsästykseen, kalastukseen, marjastukseen tai retkeilyyn.

Millaista oli suuren savotan elämä 1940-luvun loppupuolella ja 1950-luvun puolimaissa? Hakkuita edeltävistä metsien leimauksista on kerrottu erikoinen tapahtuma.

Harvapa lienee yrittänyt suksisauvalla silitellä hirveä luonnossa. Kuka oli pappi Olaus Sirma, joka jätti jäljilleen nimen syrjäiselle vaaralle, Hervuolevinmaalle? Miten mahtoivat hanhijahdit sujua samaisilla seuduilla?

Tyhjän pilkkiminen erämaalammella muuttui merkittäväksi jalokalojen saaliiksi. Sitä seurasivat ihmeelliset "Pietarin" kalansaaliit koekalastuksessa sekä Lokan ja Porttipahdan tekoaltailla ja Sompion sydämessä, Sompiojärvellä. Meinasipa Paatarjärvikin ottaa vangikseen.

Kolmen perheen kahdella veneellä tehty retki Ylä-Luirolle palautti mieleen partisaanien hävitysretket yksinäisiin erämaataloihinja pani miettimään ketä olivat ennen sotia rakennetun suuren Tammikämpän seinähirteen nimensä piirtäneet karanneet sotavangit ja mihin he joutuivat.

Linnun metsästys haukkuvan suomenpystykorvan kanssa on metsästyksen aatelia. Miksi niin? Siihen kirjoittaja ottaa kantaa muistellessaan uskollisia pystykorviaan.