Itseäni olen etsinyt kaikki nämä vuodet

Anita Heiskasen herkkä runokokoelma ”Itseäni olen etsinyt kaikki nämä vuodet” liikkuu pelottomasti ja kaipuuta täynnä läpi aikojen ja avaruuksien. Menneessä ja tulevassa, ajan virrassa ja sen tuolla puolen rakkaus on kadotettu ja uudelleen löydetty. Sielu ja ihmisyys, ihmisenä olemisen raadollisuus peilautuvat maisemiksi luonnon mysteeriin. Paikoin aforisminomaiset säkeet ovat yön musiikkia, joka soi valon ja pimeyden katveessa, tuntemattoman ja kuolevaisuuden painon alla. Se lähestyy uskonnollisia teemoja ja maalailee kuvia lapsuudesta, rakkauden voimasta ja yksinäisyydestäkin. Sielu ja luonnon mahtavuus ovat syvien kokemusten äärellä yhtä näissä herkissä ja tarinoiksikin taipuvissa runoissa, joita kuvittaa kymmenen kuvataiteen tyylilajien läpi sukeltavaa maalausta.


Elävä, elävä on maailma, alinomaan liikkuva.
Joku jossain kaukana heiluttaa tahtipuikkoa,
ja koko avaruus tanssii uupumatta,
yhä uusin aalloin,
yhä uusin rytmein.
Koskaan ei ole hiljaista hetkeä.