Kosta ennen kuin kuolen

”Ajatus Mirjamin surmaamisesta oli kuin spektrin värejä toistava saippuakupla, jonka äiti oli puhaltanut ja johon hän oli ison rahan toivossa tarttunut.”

Lapsena Henrik oli rukoillut muutosta. Hän olisi halunnut olla tyttö, mutta hän oli ja pysyi poikana. Tumppina, joka jätettiin aina viimeiseksi. Hänellä oli munat, siitä ei ollut epäilystäkään. Amurin pojat olivat näyttäneet ne välitunnilla koko koululle. Yksi oli pidellyt kiinni ja toinen kiskonut housut kinttuun. Selkänsä näytelmälle kääntäneet tytöt olivat tirskuneet. Tyttönä hänkin olisi saanut liittyä tirskujien joukkoon, kulkea sievissä vaatteissa, eikä hänen olisi tarvinnut kilpailla epätasaista ottelua toisten poikien kanssa.

Neljätoistavuotiaana Henrik oli lähtenyt. Meri ja laiva olivat tarjonneet uuden elämän, joka johdatti hänet tehtailemaan kuitteja ruotsalaisille rakennusliikkeille. Rikollinen bisnes vei vankilaan, mistä Selma-äiti hänet vuosikymmenien jälkeen tavoitti. Äiti vaati toisen poikansa, Saulin, kuoleman kostamista. Saulin ex-vaimon Mirjamin oli kuoltava. Sen vuoksi Henrikin täytyi palata Suomeen. Kosto oli odottanut liian kauan.