Kapriisinnuppu

Kapriisinnuppu on isän kirjoittama surukirja. Se kertoo lapsen odottamisesta ja menettämisestä, kuolleena syntyneen lapsen kohtaamisesta, vauvan menetyksen kokeneen vanhemman tunteista ja surutyöstä.
Kapriisinnupun kannet, grafiikan ja taiton on tehnyt ammattilainen, valokuvaaja Philippe Gueissaz. Gueissazin työn jälkeä katsoo ilolla. Kuvat ja tekstit katsovat samaan suuntaan.

LUKIJOIDEN AJATUKSIA KIRJASTA:

”Tämä pieni runokirja yllätti minut. Ensin luin sen, koska olin luvannut, mutta sitten huomasin palaavani kirjan pariin monta kertaa uudestaan. Nämä runot ja ajatelmat ovat oivaltavia, koskettavia ja kauniita. Ne ovat täynnä merkillistä valoa. Ne on eletty läpi ja siksi niissä on tavoitettu jotain oleellista ihmisyydestä. Vaikka tämän kirjan aihe onkin riipaisevan surullinen, se ei kuitenkaan jätä lukijaa pimeään. Se on kuin matka, joka vie perille tai ainakin näyttää suunnan kohti aamua. Se kertoo, että toivo on. Tätä matkaa suosittelen.”

Pekka Simojoki, lauluntekijä ja muusikko

”Hekanahon runokokoelma on erittäin kauniisti kirjoitettu – jo otsikon vertauskuva kapriisinnupusta on upea. Hän tavoittaa hienosti muutamalla rivillä tuntemuksia lapsen menettämisestä ja nostaa esiin tutunoloisia ajatuksia, jollaisia itsekin muistan kokeneeni. Valitettavasti jokaisen runon perästä löytyvä maininta raamatunkohdasta toimii minulle henkilökohtaisesti punaisena vaatteena, joka saa ärsyyntymään, herättää vastenmielisyyttä ja pilaa näin kauniiden säkeiden herkän tunnelman.

Uskonto on suuria tunteita ja ristiriitoja herättävä aihe. Usko voi antaa lohdutusta jollekin surevalle, toiset menetys saa etääntymään entisestään uskonnosta. Itse kuulun valitettavasti jälkimmäiseen ryhmään. Pari vuotta kohtukuoleman jälkeen päätin lopullisesti erota kirkosta kymmenen vuoden harkinta-ajan jälkeen.

Sellainen surija, joka löytää lohtua uskosta, kokee maininnat raamatunkohdista varmasti toisin. Hän voi jopa innostua selaamaan esiin kyseiset kohdat, jotka kirjoittajan mukaan ”käyvät vuoropuhelua runojen kanssa”, ja saa näin varmasti syvemmän lukukokemuksen.

Erilaiset asiat tuovat jokaiselle meistä lohtua surumme keskellä. Mikä ikinä se onkin, pidä siitä kiinni, tarvitset niitä valonpilkahduksia pimeytesi keskellä. Tähän kirjaan tarttuvan on kuitenkin hyvä olla tietoinen vahvasta uskonnollisesta vireestä, joka voi toimia jollekin, mutta jotain toista se saattaa vain ahdistaa tai raivostuttaa.

Suodaan jokaiselle tunteensa.”

Hanna Lappalainen, KÄPY-lehti 1/2014