Erään arkistonhoitajan testamentti eli arkipäivän tiedonsiirtoa

Asiakirjojen arkistoinnin luulisi olevan helposti ymmärrettävä asia. Virkamiehet kunnissa hoitavat lakisääteisiä tehtäviä. Niistä tulee jäädä laillinen asiakirja, josta voidaan tarkistaa asian oikeellisuus niin asiakkaan, virkamiehen kuin viranomaisen osalta.  

Näin ei kuitenkaan ole Mirjan hoitamassa yksikössä. Mirja joutuu ottamaan suuremman vastuun, kuin hänelle annettu virka vaatii. Yritys oman äänen saamisesta kuuluville ja vastuun siirtämisestä esimiehille on kuin taistelua tuulimyllyjä vastaan. ”Kuntatyönantaja on kasvoton”, toteaa Mirja yrittäessään saada arkistotyölleen ymmärrystä. Jos viraston johto olisi tehtäviensä tasalla, se tukisi paremmin yksin kamppailevaa, ammattinsa osaavaa vastuuhenkilöä. Mirja ei kuitenkaan ole luovuttaja, kun asiat vaativat tekoja.

Tämä kirja kertoo todellisesta elämästä ja pienestä ihmisestä lakisääteisen tehtävän edessä. Mirjan kaltaisia arkipäivän sankareita löytyy lähes jokaisesta työpaikasta. He tekevät työtä voimiaan säästämättä ja näkevät oman roolinsa yhtenä lenkkinä suuressa ketjussa, jolla on merkitystä laajemmassakin yhteisössä.