Hahmoja

Näky oli minusta ihmeellinen, kaksi lintua, joista toinen kyyhkynen katsoo laiturilla ”ihaillen” lokkia, vesilintua, joka näyttää uimataitojaan. Me ihmisetkin olemme lahjoiltamme erilaisia. Se on elämän rikkautta. Ihminen ja luonto, luonto ja ihminen, näissä on paljon tutkittavaa, katsottavaa, iloittavaa, korjattavaa.

Tässä Hahmoja-teoksessa tyylilajit vuorottelevat: kertovat runot, kalevalaisittain kirjoitetut runot, tunnelmarunot. Sellaisetkin asiat, jotka ovat aina järkyttäneet, ovat saaneet runoasunsa.

Meillä ihmisillä tulisi olla kansainvälistä ajattelukykyä enemmän, hyvyyttä enemmän heikoimpia kohtaan.
Suojelkaamme luontoa. Se on korvaamattoman rikas ainutlaatuisuudessaan.

Ne lensivät matalalla
joutsenet
sinistä vettä pitkin.
Auringon maalaaman
kultaisen kukan yli.