Kolmen kuvan tähden

Tässä kirjassa on monta tarinaa, jotka ovat suurelta osin totta, joskin mielikuvituksen avulla on saatu vanhimmat tarinat sidotuiksi tosikertomuksiin.
Kirja kertoo yhden suvun, Pienenmäen Moilasten, elämästä Sonkajärvellä eri vuosisadoilla. Se on kolmen naisen selviytymistarina, johon liittyy nälkää, sotaa, yhteiskunnan kehittymistä, suurten ikäluokkien ongelmia, yksinhuoltajuutta ja monta menetystä kolmen sukupolven aikana.
Kirjan henkilöillä on voimakas elämän halu, suruista ja menetyksistä huolimatta. Kirja kertoo myös rakkaudesta, perheen merkityksestä ja toistensa ymmärtämisestä, joiden avulla elämä jatkuu vaikeuksien jälkeen.

Äiti ja isä olivat parissa viikossa harmaantuneet ja painuneet kumaraan. Pojan menetyksen aiheuttama tuska heijastui joka askelesta ja elkeestä. Pihapihlajan juurella lojuivat Matin veriset, jo kuivuneet farkut. Siskot ja heidän perheensä tulivat Pienellemäelle. Äidinäiti, Anni-mummu, istui musta huivi päässä kamarissa. Ruumisauto ajoi pihaan. Veisattiin Matille lähtiäisvirsi. ”Jo joutui armas aika, ja suvi suloinen”. Lähdettiin autoilla saattueeksi kirkolle.
Kirkonkellot soivat. Saattokellot pikku-veljelleni. Pikku-rokkarille. Johan aukesivat minulta itkuhanat. Kävelin Anni-mummun käsipuolessa kirkkoon. Kirkkoon tulvi auringonvaloa joka ikkunasta. Kaikki oli niin kaunista. Matin ystävät, nuoret tytöt ja pojat, kävivät pitkissä hiuksissaan ja alaspäin levenevissä farkuissaan arkun äärellä. Heillä oli kukkia käsissään, mutta he eivät sanoneet mitään. Nuorten virsiä veisattiin. Mattia muisteltiin. Herkkää taiteilijasielua, joka joutui niin äkkiä lähtemään.

”Teksti on hiottua, osat tuntuvat harkituilta, koskettavat syvältä, eikä mitään turhaa ole mukana.” (Eija Mämmi)