Mies, nainen, absoluutti

Outi Jokinen, s. 1962, tamperelainen runoilija. On eksynyt kirjallisuuden maailmaan jo lapsena ja seikkaillut siellä omin neuvoin, ensin paljon lukemalla, sitten vähitellen siirtynyt myös kirjoittamaan. Oletti olevansa prosaisti, mutta runo nykäisi käsivarresta ja sanoi: minä olen mukava. Ammatti: tekstiili- ja vaatetusalan artesaani. Paljon työkokemusta hautausmaalta. On julkaissut tähän mennessä yhden runokokoelman: Poltettu manner, 2016 (Sanasato).

Vuorokauden aikoja
Päivä lähtee kävelylle rakastettunsa, Illan kanssa. Illan musliinimekko liimautuu ihoon kiinni, Yö lähettää heidän päälleen kastetta. Yölle Aamu sanoo: kevyitä heidän toimensa, Päivän ja Illan. Päivä ja Ilta hengittävät kuitenkin vain omien ilomarssiensa tahdissa. Aamu välkyttää peilillä nousevan auringon säteitä katoille. Päivä menee nokosille. Ilta on ammentamassa pe-suvettä kaivolta, hän riisuu mekkonsa, se jää kasalle nurmikolle. Yö pesee sen puhtaaksi poimulehdistä keräämillään vesipisaroilla, laittaa koivunoksalle kuivumaan. Aamu viikkaa mekon muiden mekkojen seuraksi ja keittää puurot.