Säröistään kaunis ihminen

Nostalgiaa

Kaukana kuuluu
junan vaimea vihellys
seison vain paikallani ja odotan

Pienen kaupungin
autioitunut asemarakennus
ei odota enää ketään
ei saata enää ketään matkaan

Huokaa vain hiljaisuuttaan
ajan patinoimin seinin

Kertoo se vielä tarinoitaan
menneistä kohtaamisista
hymyistä, suudelmista
rakastavien viimeisistä jäähyväisistä
ensimmäisestä ujosta kosketuksesta

Junan ääni vaimenee
niin kuin asemarakennuksen
nostalgiaa huokuvat tarinat

Kyllä me vieläkin odotamme

Ensimmäistä katsetta
hellää kosketusta
syvään tuntuvaa suudelmaa
ikuista rakkautta

Huomenna kuuluu jälleen
junan vaimea vihellys

Me kirjoitamme uusia tarinoita
asemarakennuksen kuluneisiin seiniin
tummiin notkuviin kattohirsiin

Rakkaudesta onnelliset