Rämeissä

Kertomuksen monisäikeisen juonen kokoavan loimen muodostaa köyhälistönuorten, maalari Einon ja palvelijatar Amalian, onneton rakkaus- ja elämänkohtalo. Vanhalan kartanossa palvellessaan nämä ovat olleet rakastuneita toisiinsa, mutta sitten on Amalia joutunut Vanhalan Heikki-pojan, Einon aiemman toverin, nyt kilpa-ajajan ja naistenmetsästäjän, viettelemäksi ja katkeroitunut Eino on etsiytynyt töihin Helsinkiin. Alkavaan keuhkotautiinsa helpotusta saadakseen Eino palaa kesäksi kotiseudulleen ja löytää Amalian lapsensa kanssa kotimökiltään, hyljättynä, työpaikastaan karkotettuna, kuihtuneena, toimeentulohuolien ja häätöpelon ahdistamana; yhteenkuuluvaisuuden tunne syttyy uudelleen heidän välilleen...

“Uutta, työväenliikkeeseen ja sen aatemaailmaan liittyvää on Pietilän teokseen sisältyvä parannusohjelma, niin yksilöllinen kuin sosiaalinenkin.-- Teoksen näkemys omistavasta luokasta on pelkästään kielteinen, mutta merkille pantavaa on, että myöskään sen köyhälistökuvaukseen ei sisälly ihannointia; erona on kuitenkin se, että köyhien lankeemusten ja sortumisen syynä on yhteiskunta epäkohtineen, ja että nämä yrittävät myös alennustilastaan nousta. -- “Rämeissä”-kertomuksella on selvä yhteiskunnallinen, sosialistinen tendenssi, mutta silti se on enemmän kuin pelkkä opetus tai agitaatiotuote; jopa porvarillisessakin lehtikritiikissä se tunnustettiin “hiljaiseksi läksyksi elämästä”.” Raoul Palmgren.


Väinö Pietilä (1888-1917) oli yksi merkittävimmistä aikansa työväenkirjailijoista. “Rämeissä” valmistui painosta vasta tekijän kuoleman jälkeen.