Veikaten vihille

Istutaan Kallenpäiviä herras- ja naisseurassa; mikäs sen mukavampaa. Eräs nainen menee ja huomauttaa kikattaen kirjailija-Kallen tarvitsevan peiliä. Siitäkös Kalle peiliä etsimään ja tajuamaan, että kravatti on vinossa. Tästä alkaa tragikoominen seikkailu ja kurkistus naisten ja miesten erilaisiin maailmoihin. Selviää esim., että poikamiesten ja tossun alla elävien välillä on eroa. Selviää myös, ”että ihmisen ei ole hyvä yksinänsä olla.”
Mutta samassa kysäisi muuan herroista: “Mikähän siihen on syynä, ettei tuosta Kallesta tytöt huoli?” Ja he lähtivät arvaamaan, miksi naiset muka halveksivat minua. Siinäkös noukittiin kaikki minun virheeni ja heikkouteni, sekä sisälliset että ulkonaiset. Lopputulokseksi jäi, ettei vielä ollut syntynyt niin hullua naista, joka minun muijakseni suostuisi. Mutta nyt oli minulta kärsivällisyys lopussa. Jymäytin nyrkkini pöytään ja lausuin: “Kuka teistä lyö vetoa siitä, etten minä ole naimisissa ennen tämän vuoden loppua?”
Löytääkö nokkela sanamies Kalle itselleen naisen ja pääseekö avioliiton ihanaiseen satamaan, vai ei? Ja mitä sitten tapahtuu, jos pääsee? Se selviää luettuasi tämän tragikoomisen ja samalla erittäin opettavaisen kirjan, joka on rakkaustarina vailla vertaa - ylevä romaani rakkauden voimasta.
Tämä kirja kertoo myös osuvasti siitä, kuinka saattaa käydä, jos on sinisilmäinen kirjailija ja uskoo lipeväkielistä ja petollista liikemiestä, joka ajattelee vain tunteettomalla järjellä. Rakkausteeman rinnalle ja ohi nousee - kuin pahaenteinen ukkospilvi - yksilön voimattomuus kylmien byrokraattien ja ulosottomiesten rinnalla.

Ehdoton lukunautinto tämän päivän raha- ja rakkaushuolissa kieriskeleville ihmisille.



Kaarlo Terhi (1872–1921) syntyi Salossa. Hän oli raittiustyöntekijä, lehtimies, kuoronjohtaja ja laulunopettaja.