Minan tarina - lääkärin muistelmat holokaustista

MINA KIMMEL varttui ensimmäisen maailmansodan aikoihin Itä-Puolassa Galitsian maakuntaan kuuluneessa pienessä kaupungissa. Hän lähti kodistaan 13-vuotiaana voidakseen jatkaa opintojaan, koska hänen kotikylässään ei ollut oppikoulua. Lopulta Mina toteutti unelmansa pääsemällä opiskelemaan lääketiedettä Tšekkoslovakiassa. Siellä hän tapasi tulevan miehensä, lääketieteen opiskelija Leon Deutschin, ja vietti yhden elämänsä onnellisimmista ajoista.
"Elämä oli ihanaa kultaisessa Prahassa 1930-luvun alkupuolella. Ihmiset olivat vapaita. Kadut olivat öisin melkein yhtä vilkkaita kuin päivisinkin. Rakastin yliopistoa ja sosiaalista elämääni, rakastin kaupungin kaikkiin osiin tekemiäni retkiä, rakastin teatteria, oopperaa, konsertteja, ravintoloita ja ylioppilasjärjestöjä ja kävelyjä Prahan pääkadulla Vaclawskie Namestilla. Vain muutama päivä sen jälkeen, kun olin saapunut Prahaan, tapasin ylioppilaskerholla, Studentsky Domovilla, tulevan aviomieheni, Leon Deutschin."
Natsien noustua valtaan Minan ja hänen miehensä oli elettävä päivästä toiseen holokaustin varjossa. Nuori aviopari palasi Puolaan ja pakeni yhä kauemmaksi itään vastasyntynyt tyttärensä mukanaan. Natsit määräsivät heidät taistelemaan pilkkukuume-epidemiaa vastaan alueella, joka kattoi 17 kylää. Myöhemmin heidän oli piilouduttava kanalan alle maanalaiseen bunkkeriin, missä he piileskelivät siihen saakka, kunnes vapautuivat venäläisten joukkojen otettua alueen haltuunsa.
"Me kuusi sullouduimme melkein päällekkäin takit suojanamme… Päivisin sytytimme liekin koverrettuun perunaan, johon olimme laittaneet öljyä ja sydänlangan… Eräänä iltana olimme jo täysin peittyneet multaan… Itkin, kun ymmärsin, että bunkkerin sisään voisi koska tahansa sortua suuri määrä maata, ja silloin me hautautuisimme elävältä… Kysyin, miksi niin piti käydä sen jälkeen, kun olimme jo kärsineet niin paljon ja kun meillä lopultakin oli toivoa siitä, että sota ja kaikki kärsimyksemme olisivat pian ohi. Nelivuotias Eva sanoi: "Äiti, niin on parempi. Silloin meistä ei tule verta ja me kuollaan."

Tarina päättyy Minan ja Leonin uudessa kotimaassa Kanadassa, missä heidän oli jälleen kerran rakennettava elämänsä uudelleen.