Ihmisen iltapäivä

Sairaudestani huolimatta yritämme elää niin normaalia elämää kuin mahdollista. Joskus epäilen, olemmeko ummistaneet silmämme tosiasioille. Vähän arkaillen otan asian esille aamiaispöydässä. Kysyn Eerolta:
"Uskotko sinä, että minä olen vakavasti sairas?"
Eero katsoo avoimesti ja sanoo:
"Pakkohan se on uskoa."
Siitä "uskontunnustunnustuksesta” seurasi se, että jälleen huomasin istuvani Eeron sylissä, kyynelsilmin, kädet toistemme ympärillä.
Suurin niistä on rakkaus. Se on niin suuri, että se peittää alleen kaikki, vakavan sairaudenkin.


Milja Issakainen on eläkkeellä oleva diakonissa/sairaanhoitaja. Vasta varttuneella iällä solmitun avioliiton myötä hän katselee elämää nyt maalaistalosta käsin.
Milja Issakainen on julkaissut aiemmin omakustanteina omaelämäkerralliset teokset “Pienviljelijän tytär” ja “Palvelemaan kutsuttu”. Vuonna 2007 ilmestyi myös Kustannus Oy Arkin kustantamana “Ihmisen ikävä”.
“Ihmisen iltapäivässä” kirjoittaja kuvaa perheensä elämää noin vuoden ajalta. Siihen aikaan mahtuu perheen mummon kuolema ja kirjoittajan itsensä sairastuminen harvinaiseen ja parantumattomaan ALS-sairauteen.