Elämän tilkkutäkki

Nurmikolla

Sukat kastuu nurmikolla.
Elämä on kuusi-nolla.
Miksen voisi lapsi olla minä jälleen?

Kuljen rantaviivaa pitkin.
Tänään nauran – joskus itkin.
Elämä on hyvää vanhanakin tälleen.

Miten voisin hassutella?
Nurmikolla tepastella?
Onko aika pannut kaulaani jo länget.

Naapurinkin naureskelee.
Vanha akka tallustelee.
Sukat kastuu, vaikka oisi hällä kengät.

Minä elän nuoruuttani.
Tuoksut nousee nurmestani
aivan niin kuin silloin, kun mä olin lapsi.

Muistelen vain nuoruusaikaa
ajattelen lemmentaikaa,
vaikka olenkin jo minä harmaahapsi.