Tähtien takana on neljäs runokirjani. Niin kauan kuin on ollut ihminen on ollut myös runo. Me kaikki olemme saaneet alkumme tähtipölystä, ihminen, eläimet, kasvit, planeetat, koko maailmankaikkeus.
Mutta koira, kissa tai hevonen ei osaa runoilla. Ihminen osaa. Runoilijoita on ollut jo antiikin Kreikan aikana ja paljon aiemminkin. Tämä kirja, kuten aiemmatkin teokseni, on riimiteltyä runoutta. Loppusoinnullisten runojen yleistyminen asettuu viidennen vuosisadan tienoille. Lauluihin tehty lyriikka on pääsääntöisesti riimein rakennettua.
Kirjassani runot käsittelevät rakkautta, erilaisilla statuksilla elävien ihmisten arkea, myös asioita mitä ei voi ollakaan vaan mikä on vain mielikuvituksen loppumattomalta valtatieltä kyytiin otettua.
Kirjan kansikuvan Seulasten tähtijoukosta, jonka jo myös antiikin Kreikan runoilijat ovat tuoneet esiin, on ottanut valkeakoskelainen ystäväni, tähtitieteen harrastaja ja tähtivalokuvaaja Veli-Pekka Käkönen.
