Valomerkki, satuja ja tarinoita aikaihmisille

Suuremman osan kirjan sisällöstä olen kirjoittanut alun perin läksytehtävinä Pälkäneen kansalaisopistossa ja sen sulauduttua Valkeakoski Opistoon. Kansioarkistoni rintamamiestalon yläkerran kaapissa houkutteli tarttumaan lasten iltalukemiseen rinnastettavaan aikaihmisten asioihin. Opettaja Mia Lempisen aikuisten satukurssilla avasin satukirjan uudella tavalla. Syvällinen tutkinta Bruno Bettelheimin Satujen lumous- kirjaan teroitti kaihin samentamia silmiäni ja opin näkemään saduissa aikuisten katsantokannan.

Työelämässä kotisiivoojana ollessani sain patteritoimisella c-kasettinauhurilla tallentaa 1900-luvun alkukymmeninä syntyneiden henkilöiden suullista hämäläistä talonpoikaisperinnettä. Pohjana oli silloisessa Pälkäneen kansalaisopistossa suoritettuja aiheeseen syventäviä kurssimuotoisia opintoja. Aineistosta olen aiemmissa omakustanteissani kirjoittanut faktatietoa. Valomerkin rivien välistä löytyy haastatteluaineistoa seulottuna ja nimet muutettuna, oman muisteluni rinnalla. Suosittelen iltalukemistona maaseudun entisvanhasta elämänmenosta kiinnostuneille. Suomen historia on kirjoitustyylissäni katettuna, olen henkilöiden repliikkeihin kirjoittanut arkista kielenkäyttöä. Kaikkia asioita ei puhuta ääneen, uutta suuntausta maailmanmenossa on lupa ihmetellä.