Rakkausrunoja

Kuka hän on,
joka kanssani matkustaa,
vierellään kantaa minua huomiseen,
rakastaen kuten äiti lastaan,
ehdoitta – vaateitta, täynnä ymmärrystä.


Kuka hän on,
joka tulee ja poimii,
kuin pienen mustikan mättäältä.
pitää omanaan, uskaltaa tunnustaa:
“Minuakin voi rakastaa.”