Kiehinen

Samppa näkee ja kokee hetkittäin ikään kuin isä kohentaisi tulta ja kertoisi metsän elävistä tarua ja totta. Ja välillä laulaa luikauttaisi ”terve metsä, terve vuori, terve metsän ruhtinas” tai ”maat, metsät hiljenneinä”.
Kirja kertoo 14-vuotiaasta Sampasta, jonka isä on sairastunut vakavasti. Kirjassa kerrotaan myös Sampan läheisistä ystävistä ja siitä, mistä Samppa saa voimaa. Luonto on läsnä.
On sinulla huippuiskä, niinhän se Pete sanoi.
Isä-poika-suhde on yksi kirjan teema.
Mitähän muuta kasvua äiti tarkoitti? Varmaan enemmän sitä ihmisen kasvua, oliko se sitä, mikä liittyy ikään? Enemmän kuin sitä, mitä bilsan kirjassa on kuvattu