Hengitän hämärää

Tässä kirjassa on ajatuksen alkuja ja tummia tunteita elämänjaksoilta, jolloin uusiutunut masennus ja työuupumus vievät keski-ikäisen naisen hämärään. Lapsuuden polkuja on kuljettava uudelleen.

Elämänkaaren vaiheet vaihdevuosineen ja pesän tyhjenemisineen suostuttelevat suremiseen ja omien rajojen syvempään hyväksymiseen. Monenlainen viha ja kapina vievät painiin Jumalan kanssa.

Elämän huikaiseva kauneus, arjen pyhyys ja raadollisuus, Jumalan hyvyys ja ihmisen pienuus kutsuvat ihmettelyyn. On aika vaieta ja on aika sanoittaa matkaa.

Tätäkin on olla nainen, puoliso, äiti, kristitty ja pappi syrjään siirrettynä tai elämän keskellä. Näinkin hitaasti pitää joskus kulkea, että pysyy uskollisena itselleen ja rohkenee ison harppauksen haurauteen, ihmisyyteen, tyytymään omien rajojensa sisään. Vuosien vaiheet kokoonnuttavat enemmän itsekseen, lepo häivähtää ja ilo.

Kymmenisen vuotta nämä runot uinuivat koneen kätköissä, nyt ne saavat pienen päivänvalon.