Sydän joka aina tietää totuuden

Seison kallion reunalla, katsellen pauhaavaa merta edessäni. Mietin syvällisiä filosofisia analyyttisiä pohdintojani. Jostain kaukaa kuulen ukkosen jyrinän, ja taivas on pimeyden harson ympäröimänä. Hyytävää viimaa tuulee mereltä päin, ja kiedon merinovillahuivin tiukemmin kaulani ympärille, ja tunnen kehoni tärisevän kauttaaltaan. Kyynel vierähtää kasvoilleni, mutta miksi olen surullinen? Mikä sen aiheuttaa. On ikävää tuntea olevansa onneton, kun en tiedä syytä sille miksi olen onneton? Tunnen askeleeni hidastuvan, ihan kuin joku pidättelisi niitä. Tämä hetki on tässä, jota elän sekuntti kerrallaan. Jokainen hengitys, jota hengitän ilmaan, kertoo siitä että olen elossa.