Runouden syleilyssä

”Runot elävät vasta kun lukija on lukenut ne, maalaten ne samalla oman mielenmaisemansa kehyksien sisään. Kirjoittaja kirjoittaa runon, lukija siveltää siihen siivet.”

Näin toteaa heinolalainen Kaija Munne, joka on talven syleilyssä tutustunut jälleen lipaston laatikkonsa sisältöön ja poiminut sieltä meille kaikille luettavaksi runoja, aforismeja, lauluja ja kaihoisia, kaipuun täyttämiä tuntoja ajatellen matkaamme täältä ajasta iankaikkisuuteen. Lukija saattaa melkeinpä kuulla kappelikellojen soiton.

Kaija Munnen toisen runokokoelman pääteemana on elämää ylläpitävä voima; rakkaus.

”Rakastamalla me antaudumme elämälle, lukemalla runoja me sulostutamme elämäämme,”