Kertomuksissa Hirvipyy esiintyi ihmisten vähän äreänä auttajana ja käytöstapojen korjaajana, joka jo varhain kantoi huolta metsien liiallisesta hakkuusta. Joulupukin se pelasti aattoiltana Mäkelänjärven jäistä ja kantoi lähitalon joulusaunan jälkilämpöön kuivumaan. Ja kerran Hirvipyy sieppasi kynsiinsä kiukkuisena tunnetun emännän, lennätti tätä pari kierrosta puunlatvojen yläpuolella ja laski riihen katolle, josta vasta iltamyöhällä metsätöistä kotiutunut miesväki auttoi hänet alas.
Tarinoista minulle syntyi tarve antaa Hirvipyylle muoto piirtämällä. Siitä alkoi harrastus, joka vuosien saatossa muuttui työksi. Amatöörinä maalasin, tein akvarelleja ja puupiirroksia, ammattilaisena julisteita ja suuren määrän kirjan kansia eri kustantajille, viimeksi kuluneet vuosikymmenet pilapiirroksia ja karikatyyrejä lehtiin.
Hirvipyyn humoristinen hahmo on säilynyt taustakohinana koko kuvien tekijän historiassani ja erityisesti tämän kirjan piirroksissa.
Kannen kuva-aihe vaatii selityksen. Kyseessä on satueläin nimeltään Hirvipyy. Nimen ja sisäisen hahmon puhetaitoiselle eläinhybridille antoi isäni kertoessaan nuorimmaisille, sivussa myös varttuneemmille, "hööpötysjuttuja" viihdykkeeksi.
