Salonen Kaija

Kaija Anneli Salonen, s.Allen. Synnyin Askolassa ennen sotia. Maaseudun
vaatimattomista oloista opintielle pääsivät siihen aikaan vain harvat. Valkolakki ja oppiarvot jäivät minunkin kohdallani haaveiksi. Työhön oli totuttava tarttumaan jo varhain. Siihen aikaan sitä onneksi oli aina tarjolla.
Työhistoriani antoisimman ja pisimmän rupeaman tein vanhustyössä kunnallisessa kotipalvelussa.
Kirjojen maailma alkoi kiehtoa minua kohta opittuani lukemaan. Kirjoista avautui uusia todellisuuksia yksiviivaisen arkitodellisuuden rinnalle.
Kirjallisuutta olen ahminut laidasta laitaan, milloin hotkien, milloin hitaasti maistellen.
Varsin varhaisessa vaiheessa huomasin runouden puutarhan raottavan minulle kutsuvasti porttiaan. Ensimmäiset omat runoni muistan kirjoittaneeni yhdeksänvuotiaana. Kirjoittaminen tuntui minusta heti luontevammalta itseilmaisun tavalta kuin puhuminen.
Eri elämänvaiheissa on kynä kulkenut matkassani koko ajan. Arjen paineissa kirjoittaminen tosin väistyi välillä vuosiksi taka-alalle. Keski-iässä, lasten kasvettua harrastus alkoi muuttua salakavalasti elämäntavaksi.
Ensimmäinen romaanini "Pilviä pihan yllä" kust. Kirjapaja, ilmestyi 1983.
Sen jälkeen ovat ilmestyneet romaanit: "Sirja naiskohtalo" 1991, sekä
"Lasilinnun lento" 2001.
Ohessa olen kirjoittanut myös vinon pinon viihdettä, novelleja, pakinoita, jatkokertomuksia ja pokkareita. Mielestäni naisviihteen olisi aika päästä vähätellystä asemastaan. Romanttista ruusunhohdettakin ankaran arjen piristeeksi tarvitaan. Sitä paitsi jokainen tosissaan oleva kirjoittaja pyrkii tekemään jokaisen työnsä mahdollisimman hyvin.
"Kalliokouruissa pisarablues" on ensimmäinen runokirjani. Useissa antologioissa olen ollut aiemminkin mukana ja runojani on julkaistu eri lehdissä. Tunnustustakin runoista on tullut, m.m toinen sija Lahden Runomaratonkilpailussa 1990 ja kunniamaininta 1992.

Runon runsaassa puutarhassa kasvaa monen lajin kukkia rinnakkain. Jotkut häikäisevät väriloistollaan, toiset jäävät vaatimattomampina varjoon. Jokainen kukka odottaa poimijaansa lahjoittaakseen löytäjälleen pienen ravitsevan ilonhetken.
Tehdäkseen löytöjä runon puutarhassa etsijä tarvitsee vain valppaat aistit ja avoimen mielen.