Lehtinen Maaria (ent.Lappalainen)

Synnyin Vaasassa 1983, mutta asuin lapsuuteni taiteilijoiden suosimassa kesäkaupungissa Hangossa. Kirjoittelin runoja pöytälaatikkoon ja piirsin kuvia ihmisistä. Kävin monenlaisilla taidekursseilla aina perusmaalauksesta huovutukseen, pidin silkkimaalausnäyttelyn ja suoritin alttoviulusta 3/3-tutkinnon Raaseporin musiikkiopistossa. Olin myös erittäin kiinnostunut valokuvauksesta ja elokuvamaailmasta. Kokeilin siis aivan kaikenlaista, laidasta laitaan ja koetin suoriutua koulusta kunnialla. Syvimpinä mielessä ovat ne hetket, jolloin istuin Hangon hiekkarannoilla katsomassa merta ja lintuja, kädessäni paperilehtiö johon kirjoitin haikeita runoja tai sanoituksia. Olin myös innokas urheilemaan ja tämän voin sanoa faktaksi: Urheilu on parasta sielunhoitoa! Purin usein tukalaa mieltäni juoksemalla pitkin metsiä. Olla täysin yksin jossain, keskellä ei mitään, se oli paras tapa saada päässä poukkoilevat ideat järjestykseen.

Muutin 18-vuotiaana Turkuun opiskelemaan ja turkulaisena pysyinkin viisi vuotta ennen kuin muutin Espooseen ja sieltä nykyiseen asuinpaikkaani Vantaalle. Turussa kävin talouskoulun ja opiskelin jonkin aikaa Yrkeshögskolan Sydvästissä muotoilua, mutta lopetin opintoni melko pian, koska koin kirjallisuuden ja musiikin olevan minulle sillä hetkellä tärkeämpiä.

Toimin jonkin aikaa myös pop - musiikin sanoitusopettajana turkulaisessa pop/rock/jazz -oppilaitoksessa ja tein tilauksesta artisteille tekstejä sen ohella, että sanoitin ja sävelsin omaa musiikkiani.

Nyt keskityn kirjailijan uraan. Musiikki ja kuvataide kulkevat tosin kyllä vierellä ikuisesti ja keikkailen yhtyeemme Tuulispään (Facebook ) kanssa aika ajoin.

Teokset:
    •    Veka ja muita rikosnovelleja, 2012
    •    Satutettu, proosarunous, 2011 (julkaistu tyttönimellä Lappalainen)
    •    Omistettu, runous, 2009 (julkaistu tyttönimellä Lappalainen)

”Veka ja muita rikosnovelleja” 2012
Maaria Lehtinen kirjoittaa rikosnovelleissaan vahvasti, johdonmukaisesti ja elävästi. Raju ja moniulotteinen niminovelli "Veka" vie lukijan seuraamaan yhden miehen traagista elämänkaarta. "Helvi-täti" on astetta kevyempi kertomus, jossa kahden pojanviikarin mielikuvitus muuttuu hätkähdyttävästi todellisuudeksi. Kolmas novelli, yhtä aikaa sekä lämminhenkinen että karmaiseva "Rekku", on etenkin koiraihmisille miellyttävää luettavaa.

Maaria Lehtinen on tehnyt onnistuneen aluevaltauksen novellien maailmaan; lyyrikon kieli taipuu notkeasti myös proosaan. Lehtinen ymmärtää, ettei elämästä selviä liian vakavalla asenteella, vaan mukaan tarvitaan reipas annos huumoria. Hänellä on taito nähdä kaikessa elämän pelottavuudessa ja kurjuudessa myös jotain hauskaa. Nämä dekkarit hän on kirjoittanut pilke silmäkulmassa.

"Satutettu" 2011
Satutettu on proosarunoutta ja kertoo kaunistelematta erilaisista ihmiskohtaloista. Kirja peilaa asioita pitkälti naisen ja lapsen näkökulmasta silloin, kun elämä näyttää ruman puolensa. Suuressa roolissa ovat rakkaus ja menetys, väkivalta ja anteeksianto sekä muun muassa kasvattiperheen arki eritoten lapsen näkökulmasta. Kirja on yhtä aikaa suoran rehellinen, mutta myös myötätuntoinen.

”Omistettu” 2009
Omistettu on Lehtisen esikoisteos. Runokirjan runot, kuten jo nimestä saattaa arvata, on jokainen omistettu jollekin asialle, ihmiselle tai ilmiölle. Runokirja on sekä herkkä että realistinen, huumorilla höystettynä. Runot kertovat rakkaudesta, välittämisen ja vastuun, empatian ja ymmärryksen tärkeydestä sekä tasa-arvosta. Meidän pitäisi ymmärtää, että emme ota vastuuta vain itsestämme ja toisistamme, vaan pitäisi pystyä ottamaan vastuuta myös laajemmin katsottuna, ottaen huomioon luonto, jossa elämme ja joka mahdollistaa elämämme täällä. Kierrätys on tärkeä asia ja metsien tuhoutuminen on järkyttävää. Se, minkä tuhoamme nyt, on pois lapsiltamme ja heidän lapsiltaan. Myöskin television syöttämä "informaatio", joka pirullisella tavalla juurtuu alitajuntaamme, olisi syytä kyseenalaistaa tehokkaammin. Kuuluuko median ottaa vastuu siitä, mitä he maailmaan jakavat ja mitä seurauksia sillä saattaa olla? Mistä tulevat vääristyneet kauneusihanteet ja ihmisillä ilmenevät järjettömät paineet suoriutumisen suhteen? Miksi potkut työpaikalta saattavat ajaa ihmisen syvään masennukseen? Sitä sopii miettiä. Mutta kuten sanottu, kirjassa on paljon myös kaikkea kivaa, sillä onhan täällä myös iloittava elämän suurista oivalluksista.