Kreivi Sulo

Olen syntynyt 8.10.1933 Ylitorniolla. Olen asunut Kempeleessä vuodesta 1962 lähtien ja edelleen. Pääasiallisen elämäntyöni olen tehnyt Sanomalehti Kalevan levikkijohtajana, johon minut kutsuttiin vuonna 1962. Tästä tehtävästä jäin eläkkeelle 1994 yli 32 vuotta jatkuneen työrupeaman jälkeen. Sitä ennen olin toiminut muutamia vuosia mm. silloisessa Oulujoen kansalaiskoulussa yleis- ja kaupallisten aineiden opettajana.

Kirjallinen toiminta: Olen kirjoittanut runoja, joita on julkaistu eri lehdissä vuodesta 1961 lähtien sekä tehnyt joitakin reportaaseja muutamiin sanomalehtiin. Lisäksi olen toimittanut työhöni liittyen markkinointisektorin henkilökuntalehteä koko työurani ajan.

"Paluu Tuonelan portilta" on ensimmäinen julkaisuni, joka on nähnyt päivänvalon kirjaksi asti. Kirja kertoo yllättäen kohtaamastani vaikeasta sairaudesta ja siitä selviämisestä sekä omien että omaisten tuntemusten kautta, sillä eritoten sairauden alkuvaiheessa oli niin paljon vastoinkäymisiä. Olin sananmukaisesti Tuonelan portilla. Olin 3 viikkoa tajuttomana teho-osastolla, eikä omaisille annettu mitään toivoa eloon jäämisestäni, sillä esimerkiksi tulehdusarvo nousi yli 450, vaikka sen tulisi olla alle 10. Kehokin alkoi jo kylmetä jalkojen lämpötilan ollessa 22 astetta, maksan, munuaisten ja keuhkojen toiminta lähenteli nollaa jne.
Se vaihe on nyt kuitenkin takanapäin ja pyrinkin muistuttamaan monesti itseäni siitä, että osaisin olla kiitollinen siitä, mitä on, kun tilanne voisi paljon pahempikin olla.
Kirja ilmestyi vuonna 2005 omakustanteena ja se on saanut runsaasti myönteistä palautetta niin lääkäreiltä, sairaanhoitajilta kuin psykiatreiltakin. Kirja on kauan sitten loppuun myyty, mutta nykyinen kustantajani halusi ottaa siitä uuden painoksen.

"Kiertokoulusta maailmalle” ja “Näin elettiin Väylänvarressa" (1930- ja 1940-luvuilla) ovat oikeastaan syntyneet parin viimeisen vuosikymmenen aikana, mutta ne ovat saanet vasta nyt päivänvalon.
Ensin mainittu lähtee siitä tosiasiasta, että olen ilmeisesti niitä harvoja 1930-luvulla syntyneitä, joilla ei kouluikään tullessaan ollut mahdollisuutta käydä kansakoulua, kun kotikylälläni Ylitorniolla ei sellaista ollut, vaikka laki oppivelvollisuudesta olikin jo säädetty. Koulu tuli kotikylälleni vasta silloin, kun olin jo 12-vuotias.
Kirja kertoo omakohtaisten kokemusten kautta, miten siltä pohjalta voi kuitenkin edetä vaikka monien vaikeuksienkin kautta elämässä eteenpäin.
Olen usein sanonutkin leikilläni, että mitenkäpä sitä näin kiertokoulupohjalta.
Kirjan lukemalla selviää, miten sitten niillä perustiedoilla voi selvitä eteenpäin.

"Näin elettiin Väylänvarressa" taas kertoo elämästä ja erilaisista tapahtumista, joita sain seurata perheen vanhimpana lapsena ja aina isän mukana olleena pojan naskalina niin jokivarsiniityillä kuin metsätöissäkin heti, kun kykenin hänen perässään kävelemään metsäniitylle tai talvella hiihtämään pöllin tekoon jne.
Tämän kirjan olen kuvittanutkin omilla piirroksillani, että sellaisellekin lukijalle, joka ei ole itse esi-merkiksi kirjassa esiintyviä esineitä nähnyt, tunnistaisi ne.
Halusin kirjoittaa näistä juuri siksi, että nykyiselle ja myös tuleville sukupolville jäisi tietoa, millaisissa olosuhteissa Väylänvarressa elettiin 1930- ja 1940-luvuilla. Väylänvarsi tässä tarkoittaa nimenomaan Tornionjokivartta.
Kaikki kirjat ovat faktaa, ei fiktiota!
Muita harrastuksia minulla on mm. taidemaalaus ja matkailu.