Rintamäki

Synnyin sotien jälkeen, jossain päin armasta Suomenmaata. Asunut olen vähän siellä jos täälläkin, rapakon takanakin on tullut oltua. Kouluja käyty on, ja jo nuorena työelämä oli tuttua, se oli sitä aikaa...

Ammatti alkoi juoksupojasta ja päätyi pitkän kaavan kautta taksin rattiin. Pitkän uran merkkipaaluja, sen paremmin kuin ammattejakaan, en tässä viitsi retostaa, sanonpahan vaan, että tulipahan tehtyä.

Miksikö taksikuskiksi, kolumnistiksi ja aloittelevaksi kirjailijaksi siinä sivussa? Kun uraputkessa alkaa olla liikaa painetta ja 24 tuntia ei riitä työpäivän pituudeksi, niin hulluhan sitä pitäisi olla, jos ei osaa vaihtaa alaa.

Taksikuskin elämä on mitä moninaisinta ja mielenkiintoista.

Jos jossakin ammatissa haluaa tavata koko kansan kirjon, niin pirssarina se onnistuu. Takapenkille istuu niin rahvas kuin herra, ja jos aihetta on, niin juttua syntyy, ihan luonnostaan.

Kun esiintyy vielä nimimerkillä Rintamäki, niin oma identiteetti säilyy, ja säilyy mahdollisuus jatkaa tarinoiden taltioijana, ihan aidosti.

Tarkoituksenani on esikoisteoksen, Taxi 013-Rintamäki no1:n ”Ooks isäntä vai renki?” jälkeen jatkaa no2:lla, 3:lla jne., niin kauan kuin jutun juurta löytyy ja kustantajalla luottamusta asiaan riittää.