Heinonen Leila

Olen tällainen täyteen ikään ehtinyt perheenäiti, jolta lapset ovat lentäneet pois kuin linnunpoikaset pesästään, mutta työ ei lopu vaan jatkuu kodin ulkopuolella. Ei kuitenkaan niin tiiviisti, ettenkö ehtisi muutamiin harrastuksiin. Askartelen mielelläni käsin, haluan kokeilla erilaisia materiaaleja. Puu, kivi, pajut ym. ovat kiehtovia ja haastavia taivuteltavia minun mieleni mukaisiksi tuotteiksi. Taulujen maalaaminen ja kirjoittaminen ovat kuitenkin rakkaimmat harrastukseni ja nuorempana tuli jonkin verran opeteltua soittamaankin. Nuoruudestani saakka olen kirjoittanut lähinnä runoja. Kokeilin myös näytelmän kirjoittamista ja yhden sadun kirjoitin auki. Se oli tosi mielenkiintoista, sitä vielä haluaisin jossain vaiheessa kirjoittaa.

Olen luonteeltani melko tasainen ja pitkäpinnainen. Kun olen iloinen, silloin tarmoa riittäisi vaikka toisille jakaa ja jolloinkin olen surullinen tuntuu, kuin kuin pohjamudissa kahlaisin.
Olen myös haaveilijaluonne. Voin tuijotella tähtitaivasta pitkät tovit, hankin siihen tarkoitukseen tähtikiikarin. Katselen valkoisia pilviä kun ne purjehtivat sinisellä taivaalla ja odotan auringonlaskua ja värien leikkejä taivaanrannalla. Kuuntelen mielelläni kun tuuli juttelee puiden kanssa. Erikoisesti haapa on yksi lempipuuni, sen luona kun on hiljaa ja painaa posken puun runkoa vasten, voi kuulla kun lehdet kuiskivat toisilleen salaisuuksia vaikka ei tuntisi tuulen värettä. Vaahtera on kuin tähtien kerääjä, joskus sanon että kaikki ne tähdet jotka taivaalta putoavat on koottu vaahteran oksille.