Maukonen Seppo

Opettajan työssäni yllytin oppilaitani kirjoittamaan nuorten- tai lastenkirjan. Jos ei heti, niin sitten aikanaan. Joillakin oppilailla oli siihen riittävät taidot näkyvissä jo omien kirjoitelmiensa perusteella.

Mutta miksi vain yllyttää muita? Innostuin yrittämään itse. Saisinko vietyä oma kirjoitusharrastukseni kansien väliin? Vähitellen syntyi sotaromaani Isku yli rajan (Myllylahti 2005).

Mutta tunsin, että koulumaailma on omin alani, ja eläkkeelle siirryttyäni aloin kirjoittamaan kouluelämästä.

Lippua ja lappua kertyi, mutta tekstiä syntyi vain pikku pätkä kerrallaan, ja jälkityöstäminen vei sekin pitkään. Kai siksi, että se oli niin kivaa ja palkitsevaa. Supertalkkarini eli kolme vuotta ennen syntymäänsä.

Kouluaiheinen nuortenkirja on parhaimmillaan silloin, kun se antaa jotain myös vanhemmille, koululaisen taustaryhmälle. Kuinka hyvin olen ensiyrityksessäni onnistunut, selviää lukemalla Supertalkkari ja keisarin lahja.

Seppo Maukonen,
s.1946,
kotipaikka Lappeenranta,
koulumaailman lisäksi, jos kirjoittaisin harrastuksistani, voisin kirjoittaa sotahistoriasta, matkailusta, suunnistuksesta, golfista…
http://www.sotakirjat.com/