Härkönen Irene

Olen syntynyt Pohjois-Karjalassa Kesälahdella, aivan Venäjän rajan kupeessa. Syntymäni ajankohdaksi olen saanut vuoden kauneimman kuukauden, kesäkuun. Maanviljelijäperheen vanhimpana lapsena opin jo pienenä tietämään työn merkityksen ja opin myös tekemään sitä.
Puhtaan luonnon ja kirkasvetisen Pyhäjärven rantamilta lähdin nuorena äitinä, vasta kaksikymppisenä, etsimään eloantoani ja uusia tuulia elämääni.

Matka on kuljettanut minua jo neljäkymmentä vuotta paikkakunnalta toiselle. Koti on ollut lähtöni jälkeen yhdeksässä eri paikassa, mutta aina se on tuntunut omalta kodilta. Ei koskaan vain pelkältä asunnolta.

Nykyään asun Vantaalla, mutta juureni ovat vahvasti lapsuusmaisemissani.

Elämäni ei ole ollut helppoa. Avioero ja muut vaikeudet ihmissuhteissani ovat kasanneet kiviä elämäni poluille. Onneksi Luoja on suonut minulle terveyttä ja voimaa kestää suuretkin vastoinkäymiset. Pohjoiskarjalaiseen luonteeseen kuuluva iloisuuteni ja peräänantamaton sisuni ovat siivittäneet minua elämässä eteenpäin.
Kaksi lastani, nyt jo aikuisia, ovat myös olleet minulle vahva kivijalka, perusta, joka on pitänyt minut elämässä kiinni. Myös lastenlapseni, kolme ihanaa naperoa, ovat nykyään elämäni suurin ilo ja valtava voimavara.

Kirjoittaminen on ollut henkireikä elämässäni aina teinivuosista lähtien. Nykyään se on vastapaino työlleni suuren finanssiryhmän pankkipalveluissa, jossa työ nykypäivänä on joskus stressaavaakin.

Olen kesänlapsi. Rakastan valoa ja lämpöä. Rakkaus kirjoittamiseen on antanut voimia vuoden pimeimpien kuukausien ajalle.
Sydämeni sopukoissa tuntuneet haaveet ja unelmat, toiveet ja pettymykset sekä arkielämän raadollisuus ovat siirtyneet yön hiljaisina ja pimeinä hetkinä paperille tai tietokoneen ruudulle.

Vahvan optimistisuuden lahjaksi saaneena olen kuitenkin aina tiennyt selviytyväni.
Erään runoni sanoin kiteyttäen: ”Odotan aurinkoa ja kesää, sillä kaikki toivo ei vielä ole mennyt”.