Lamponen Sanna

Minä olen haaveilija, unelmoija, joka vielä 39-vuotiaana, kahden lapsen äitinä miettii, "mikähän minusta tulee isona". En etsi itseäni tai paikkaani, mutta jaksan jatkuvasti haaveilla ja unelmoida. Uskoa, että on jotain mitä vielä voisi muuttaa ja tehdä paremmaksi. Ja minä kirjoitan. Kirjoitan, kun olen iloinen. Kirjoitan, kun olen surullinen. Kirjoitan, kun ei ole muuta tekemistä. Kirjoitan, kun olen stressaantunut kiireestä. Minä itken, kun kirjoitan ja minä nauran, kun kirjoitan. Minä onnittelen itseäni hauskasta lauseesta ja soimaan tyhmyyttäni, kun en parempaa sanaa keksi. Olen aina kirjoittanut ja tulen aina kirjoittamaan. Ja minä olen onnellinen.