Metsälä Jouko

Oma kirjoittajan tieni on ollut pitkä ja kivinen. Nuorena kuvittelin, että minusta tulee ammattikirjailija  suurin piirtein heittämällä, mutta toisin kävi.

Julkaisin 1976 hengellisen nuorisoromaanin Unelmat vei joki (Ari-kustannus). Silloiseen tapaan siitä otettiin useamman tuhannen kappaleen painos, mutta kritiikki murskasi esikoiseni totaalisesti. Oli sitten ymmärrettävää ja luonnollista tai ei, jätin kirjoitustyöt pitkäksi aikaa osaavimpiin käsiin. Keskityin työhöni psykiatrisena sairaanhoitajana, joka varmasti avasi minulle uusia ovia ja näköaloja enemmän kuin alkuperäinen tavoitteeni olisi pystynyt tarjoamaan.

Vuosi sitten kuulin monen mutkan ja yhteensattuman kautta, että ikivanha kirjaseni oli löytänyt sentään yhden uskollisen lukijan ja ystävän, joka oli lukenut sen vuodesta toiseen uudelleen ja uudelleen silloin kun hänellä itsellään oli vaikeaa.

Sain uutta intoa kaivaa esiin  ja viimeistellä  tietokoneen muistissa pitkään lymyilleen uuden käsikirjoitukseni, jonka aihe sukelsi mielisairaalan suljettujen ovien taakse. Jos kirjani Pakoon pahaa maailmaa löytää edes yhden yhtä vannoutuneen lukijan kuin edellinen, niin katson onnistuneeni tälläkin kertaa. Muuta tavoitetta ei kai tälle kirjoitustyölle kannatakaan asettaa.