Hiltunen Merja

Olen syntynyt Helsingissa 17.5.1970. Äitini on syntynyt Kiuruvedellä ja isäni Marttisenjärvellä.
Minulla on kaksi vanhempaa sisarusta, siskoni Maritta ja veljeni Reijo.
Ihan pienestä tytöstä asti tiesin, että haluan auttaa muita ihmisiä ja ammattihaaveet olivatkin hoitoalaan liittyviä.
Ensimmäisen lapseni sain 19-vuotiaana, ja pieni nyytti vei sydämeni ja ehkä osan järjestänikin, koska aloin haaveilla suurperheestä. Toivoin, että 25-vuotiaana minulla olisi jo viisi lasta ja ehkä myöhemmin jopa kymmenen.

Elämä ei kuitenkaan aina mene niin kuin haaveilee. Unelmilla on tapana särkyä tai syntyä uudelleen myöhemmin, uutena ajankohtana.
Olin naimisissa 7 vuotta ja erosin kahden pienen tytön äitinä avioliitosta, minkä luulin kestävän ikuisesti. Ero teki kipeää. Elämä kuitenkin jatkui, unelmat alkoivat heräämään pikkuhiljaa kun pitkästä talviunesta eloon ja  opiskelin lähihoitajaksi. Naimisissa olen ollut ihanan mieheni kanssa nyt yli 10 vuotta. Lapsia on nyt 7, kolme poikaa  ( + yksi enkelipoika joka kuoli kohtuun rv 24) ja neljä tyttöä.

Lasten saaminen ei vaan ole ollut kovinkaan helppoa. Keskenmenot ja poikani kuolema kohtuun, henkisesti ja fyysisesti raskaat raskaudet ovat varjostaneet elämääni ja tehneet kipeää sielun syvimpiin sopukoihin. Nämä kokemukset avasivat minun kirjoittamisen halun suurempaan mittasuhteeseen, halun tehdä kirja. Halusin myös auttaa muita ihmisiä omilla kokemuksillani, näkemään valoa tunnelin päässä ja tuntemaan, etteivät ole surunsa kanssa yksin.

Olen aina tykännyt kirjoittamisesta. Kirjoittaa runoja, päiväkirjaa ja käydä jos mahdollista jossakin kirjallisuuskurssilla. En kuitenkaan koskaan ajatellut, että tekisin joku päivä kirjan, mutta elämä yllättää. Nyt haaveenani on tehdä toinen kirja. Nykyään pienet lapset vievät kuitenkin suurimman osan aikaani ja omiin harrastuksiin jää hyvin vähän aikaa. Harrastan kirjoittamisen lisäksi juhlien järjestämistä, tykkään leipoa ja tehdä täytekakkuja. Olen myös käynyt elävän mallin piirustuskurssilla ja tällä hetkellä olisi toiveena saada lasteni kasvot ikuistettua hiilikynällä paperille ja tauluiksi. Tykkään myös ommella ja sisustaa. Meillä on myös koira Lili ja pyhä birman kissa kaunotar Helmi, jolle soisin mieluusti myös jossain vaiheessa pentuja. Krooninen vauvakuumeeni on siis ikuinen niin lapsiin kun kissavauvoihinkin. Kesäisin mökkeilemme Pyhtään Munapirtin mökillä, jossa anoppini on syntynyt. Meri, luonto, rantasauna ja ihan oman pienen mökin valmistuminen kauniiseen maisemaan, saa ajatukset joskus karkailemaan hetkeen, jolloin istuisin rantakivellä kirjoituskone sylissä ja kirjoittaisin kirjaa suurperheen elämästä. Moni saattaa miettiä, että mistä löydät aikaa ja voimia kirjoittaa, mutta vastaus on, että halusta kirjoittaa. Voimaa saa lapsista, vaikka ne sitä paljon vievätkin, mutta olen perinyt vanhempieni energisyyden ja halun ennemmin tehdä kun olla tekemättä. Ja jos virtaa on suonissa, sitä virtaa kannattaa käyttää hyödykseen niin kauan kun sitä annetaan.

Elämääni on siis mahtunut paljon asioita, joiden parissa ihminen joutuu pakosta kasvamaan aikuiseksi. Ihania asioita ja vähemmän ihania, mutta elämä on elämisen arvoista aina. Mielenkiinnolla katson mitä elämä tuo vie tullessaan ja kuinka aikuiseksi pääsen kasvamaan. Minkälaisia asioita tulen kokemaan? Toivottavasti paljon iloisia, mutta tiedän, surunkin koskettaessa, että kosketus muuttuu myöhemmin lämpimäksi halaukseksi, kauniiksi muistoksi tai vaikka Kirjaksi.