Väisänen Matti

Synnyin Kainuussa Puolangalla vaaran laella ja vartuin toisen vaaran rinteillä. Vaaroilta näki kauas järvien, soiden ja metsien yli, aina kirkonkylään ja sen tuolle puolen. Näkymää ei voi unohtaa. Piti kysyä, mitä ja millaista tuolla on ja miten sinne pääsee. Vaaralta oli kenen tahansa helppo lähteä mihin vain. Työläämpää oli palata takaisin.

Keskikoulun jälkeen oli lähdettävä, vaihdettava maisemaa. Oulu tuntui jo 1966 urbaanilta paikalta mukulakivikatuineen, kerrostaloineen, siltoineen, meren ja tehtaiden hajuineen. Ja asukkaiden ”ookkonää” -murre kutkutti mukavasti korvaa. Silloisen Yhteislyseon lukiossa oli ennestään pari tuttua, mutta kaikki muut olivat täysin tuntemattomia paikallisia ja muualta tulleita nuoria. Samaan aikaan saman lukion aloitti moni muukin lähikunnista tullut, koska lukioita ei silloin vielä ollut joka pitäjässä.

Kirjoitin ylioppilaaksi 1969, muutin Helsinkiin ja aloitin saman vuoden syksyllä opinnot valtiotieteellisessä tiedekunnassa. Osakuntaelämä ja opiskelu veivätkin sitten seuraavat vuodet. Valmistuin valtiotieteiden kandiksi 1975 pääaineena kansainvälinen politiikka.

Vuonna 1977 sain työpaikan Yleisradion radiouutisista. Siellä teen töitä vielä nytkin. Viimeksi kuluneet 20 vuotta olen ollut ulkomaantoimittaja.

Olen naimisissa, asumme Espoossa. Poikamme on muuttanut jo vuosia sitten ulkomaille.

Vapaa-aikana lueskelen, kirjoittelen, kuuntelen musiikkia ja soittelen kitaraa.

Lyriikkaa olen harrastanut jollakin tavalla jo lukiovuosista lähtien. Yksi äidinkielenopettajistamme antoi luettavaksi runoja, joiden sisältöä ja viestejä sitten tulkitsimme tunneilla koko luokan edessä. Vuodesta 2001 lähtien olen ollut mukana Espoon työväenopiston lyriikkapiirissä.