Lössner Anna-Liisa

Synnyin kauan sitten Räisälässä, Vuoksen kauniissa Korkeasaaressa. Äiti kertoi, että samoihin aikoihin eli Helsingin Korkeasaaressa apina nimeltään Anna Liisa. Kaimani oli sitten valitettavasti kuollut tulipalossa.

Kaksi kertaa lähdimme sieltä. Kiertelyn jälkeen vanhempani asettuivat tänne Satakuntaan, pientilallisiksi. Olen tuntenut itseni aina evakoksi. Saksassa eläessäni saatoin unohtaa sen, mutta Suomeen takaisin tultuani tiedän taas olevani evakko. Olen aina ollut sekatyönainen, ammatteja on ollut liuta. Suomessa pisin aika meni postivirkailijana, Saksassa kustannusvirkailijana.

Valmistuin siellä myös lääketieteeuiseksi jalkahoitajaksi. Siinä ammatissa olin lyhyen ajan. Tietämättäni aloin kolmekymmentä vuotta sitten pienentää hiilijalanjälkeäni, minusta tuli kasvissyöjä. Rakastan eläimiä, en syö niitä. Rakastan luontoa: annan pienen metsäni luonnonsuojeluun. Kirjat ovat minulle tärkeitä. Olen kirjoittanut oppikoulusta (Imatran Yhteiskoulu) lähtien murre- ja muita pakinoita. Saksasta käsin pieniä lehtijuttuja. Muutamassa antologiassa olen ollut mukana. Kirjoittaminen on minulle jonkinmoinen lääke mm. yksinäisyyteen. Jotain haluaisin kirjoittaa niin kauan kuin kynä pysyy kädessä, näpit näppäimillä ja aivoissa riittää virtaa, ilman ydinvoimaa tietenkin.