Hakkarainen Tuula

Oli joulukuu vuonna 1956 kun näin päivänvalon. Synnyin Kiihtelysvaaran maisemiin Pohjois-Karjalaan, jossa vietin lapsuuteni Uskalin kylässä. Käytyäni alakoulun Uskalin kansakoulussa siirryin Kiihtelysvaaraan kunnalliseen keskikouluun. Keskikoulun jälkeen kävin tarjoilijakoulun ja samaan aikaan tapasin aviomieheni Hannun, jonka kanssa jatkoimme maatalousyrittäjinä hänen kotitilallaan. Minusta tulikin korsirehutarjoilija vuodesta 1976. Maatalousyrittäjän toimenkuva sekä kahden tytön ja kahden pojan kasvattaminen luonnon kauniissa maaseudun rauhassa oli antoisaa aikaa. Tänä päivänä saan nauttia viiden lapsenlapsen seurasta.

Vuosi 2000 oli kuitenkin muutosten aikaa. Haluni tehdä jotain muuta työtä oli haaveena ja pääsinkin suorittamaan koulunkäyntiavustajan ammattitutkintoa Kiteen Evankeliseen Kansanopistoon. Valmistuin uuteen ammattiin vuonna 2001. Olin maatalousyrittäjänäkin ollut kiinnostunut opiskelusta ja suoritin lukion psykologian ja äidinkielen opintoja, toimistotyöt-kurssin sekä venäjän kielen opintoja aikuiskoulutuksen monimuoto-opintoina. Suoritin myös tietotekniikan peruskurssin.

Vuonna 2001 myimme maatilamme ja muutimme Joensuun kupeeseen Niittylahteen Pyhäselän kuntaan, koska miehelläni Hannulla oli ammatin vaihdon takia työ opettajana Joensuussa. Oma urani Kiteen Evankelisessa Kansanopistossa alkoi vuonna 2002 opiskelijahuoltajana ja erilaisten kurssien ohjaajana, muun muassa sotiemme veteraanien kuntoutuskurssien parissa. Suoritin myös näyttötutkintomestarikoulutuksen vuonna 2005. Itä-Suomen yliopiston kasvatustieteen perus- ja aineopinnot, psykologian perusopinnot sekä Jyväskylän yliopiston erityispedagogiikan perusopinnot ovat pitäneet minut kiinni opintojen parissa viime vuosina.

Veteraanien kuntoutuskurssien ohjaajana minulle tarjoutui mahdollisuus kerätä kurssilaisilta aineistoa kirjoitelmien ja haastattelujen myötä. Jäädessäni vuorotteluvapaalle vuonna 2007 päätin koota aineistosta kirjan, Heille kallis ol’ maa, joka ilmestyi keväällä 2008 omakustanteena.

Sain siis kipinän kirjoittamiseen, joka jatkuu edelleen vai lieneekö kirjailijan ura saanut alkunsa jo kansakoulussa voittaessani 1967 itsenäisyysjuhlavuoden kirjoituskilpailun, jonka aiheena oli sota-aika. Muistona siitä on Johannes Virolaisen ja Marjatta Väänäsen allekirjoittama kunniakirja.

Heille kallis ol’ maa -kirjan ilmestymisen jälkeen minulle tarjottiin mahdollisuutta kirjoittaa kirja koti- ja sotarintamakirjeiden pohjalta. Matkalaukullinen kirjeitä, 450 kappaletta, ovat vuosilta 1939 -1944. Tämän ensimmäisen vuosiin1939–1940 kirjeisiin pohjautuva kirja sisältää 71 kirjettä. Kirjeiden päivämääriin liittyen olen tuonut kirjassani esille myös muita sodan aikaisia tapahtumia sotarintaman ja evakkoreissujen osalta.

Kirjeitä on vielä jäljellä 380 kpl, joiden myötä on mahdollisuus seurata saman perheen kohtaloa sekä tapahtumia jatkosodan rintamalla tulevan uuden kirjan muodossa, koska kipinä kirjoittamiseen jatkuu arvokkaan aineiston parissa.