Paukkunen Marketta

Juureni ovat Satakunnassa, mutta elämä, miehen työ ja osin omakin työni ovat tehneet minulle tutuiksi myös Hämeen, Etelä-Pohjanmaan, Savon ja Pohjois-Pohjanmaan. Nyt, kun olemme eläkkeellä, olemme asettautuneet Hämeenlinnaan lähelle kolmea aikuista poikaamme ja heidän perheitään. Koen olleeni onnekas, kun olen voinut asua ja työskennellä näin monella erilaisella paikkakunnalla ja tutustua erilaisiin ihmisiin.

Työurani olen tehnyt lähes kokonaan koululaitoksen piirissä opettajana, hallintovirkamiehenä sekä rehtorina. Muutama työvuosi yksityisellä sektorilla on antanut merkittävän kokemuslisän elämääni. Olen kouluttautunut lähes koko elämäni. Varsinaisen päätoimisen opiskelun tuloksena oli luonnontieteiden kandidaatin tutkinto ja peruskoulun lehtorin pätevyys. Myöhemmin olen työn ohella suorittanut kasvatustieteiden lisäopintoja, filosofian maisterin tutkinnon ja viimeksi filosofian lisensiaatin tutkinnon.

Olen aina viihtynyt työssäni, mitä sitten olenkin tehnyt, mutta rehtorin työ oli sokeria pohjalla. Siitä työstä nautin, ja siitä työstä jäin haikein mielin eläkkeelle muutama vuosi sitten. Erityisesti minua on kiinnostanut, ja kiinnostaa yhä, koulun arvomaailma ja toimintakulttuuri. Eläkkeelle jäämisen surua käsittelin kirjoittamalla. Kahdelta viimeiseltä viikolta pidin päiväkirjaa tarkasti ja koko rehtorikauteni ajan olen kirjannut erilaisia päivien tapahtumia lukuisiin vahakantisiin vihkoihin. Näitä käytin lähteenäni, kun kirjoitin rehtorivuosieni iloja sekä viimeisten työpäivieni iloja ja suruja.

"Kaksi lääkettä on ihmiselle annettu: työ ja toimettomuus." (Juhani Siljo 1919)
Edellistä lääkettä nautin vuosikymmeniä, ja nyt on aika ottaa käyttöön uusi lääke.