Olen syntynyt 14.11.1942 Sonkajärvellä, Vänninmäen kylässä. Isä elätti kymmenlapsisen suurperheensä suutarin työllä ja äiti auttoi ompelemalla
kyläläisille milloin mitäkin vaatetta, jos lapsikatraalta ehti.Ensimmäinen iso kivi elämänpolulle tuli melkein syntymässäni: lapsireuma, joka tuhoaa niveliä. Kiviä ja isoja Waarinkiviä on elämänpolulle satanut myöhemmälläkin iällä, onneksi jo varttuneempana: vammaisuutta, vaikeita reumaleikkauksia, vakava auto-onnettomuus, sepelvaltimon pallolaajennuksia, aivoverenvuoto ja sen seurauksena vasemman puolen halvaus. Tautilista kasvoi: verenpainetauti, diabetes,
sepelvaltimotauti, osteoporoosi…Lapsuuden elämänpolun kiviä pääsin kuitenkin ’potkimaan’ myötämäkeen, kun Pielavedellä asuessamme pääsin juoksupojaksi Pielaveden kunnantoimistoon ja oppimaan kunnalliselämän pelisääntöjä taitavassa ohjauksessa. Kauppakoulun (Kuopio 1962) ja kauppaopiston (Kuopio 1963) jälkeen pääsin Yhteiskunnalliseen Korkeakouluunopiskelemaan kunnallistutkintoa. Valmistuin 1965 (Tampere) , mutta jo sitä ennen olin saanut opetella va. kunnansihteerinä viranhoitoa 1964Virtasalmella, ja keväästä 1965 alkaen toimia Pihtiputaalla jo kunnansihteerin vakinaisessa virassa. Vuonna 1968 samat hommat jatkuivat pohjoisempana, Vaalan kunnassa,
Oulujärven rannalla.Vuonna 1972 kelpasin kunnanjohtajaksi Hämeeseen, Padasjoelle. Tämä vanha 570 vuoden kunniakkaan historian hallintopitäjä yllättäen kelpuutti minut johtajakseen 20 vuoden ajan,
kunnes sairauksieni takia minun piti itse heittää pyyhe kehään 1992.Työelämän aikainen harrastukseni urheiluun ja pöytätennikseen antoi potkua työhönkin. Pingisharrastuksen paino oli nuorten valmennuksessa maajoukkueita myöten. Ajauduin myös pingiksen järjestöhommiin Suomen Pöytätennisliiton valtuuston puheenjohtajaksi pitkäksi aikaa. Nuorten maajoukkuevalmentajan tehtävät veivät
usein maailmalle aina Kiinaa myöten.Eläkkeelle jäämisen jälkeen harrastuksenani oli edelleen järjestötyö, tällä kertaa reumasairauksien parissa – olihan reuma elinikäinen kivi kengässäni, kumppanini. Tässäkin löysin itseni pian Lahden Reumayhdistyksen puheenjohtajana, ja pian sitten myös Suomen Reumaliiton puheenjohtajana
valvomassa kansalaisjärjestön jäsenten etuja ja oikeuksia. Yhteensä
30 vuotta kunnan johtavissa tehtävissä kunnansihteerinä ja kunnanjohtajana ja sen jälkeen seuranneet 13 vuotta reuman järjestötyössä antoivat mahdollisuuden nähdä yhteiskuntaa laajasti, hyvine ja huonoine puolineen. Sain myös olla monella tapaa mukana vaikuttamassa epäkohtien, ihmisten Waarinkivien, vaikutusten korjaamiseen. Siinä murenivat omatkin Waarinkivet vain
waarinkiviksi…Nykyään harrastelen säännöllisen epäsäännöllisesti kolumnointia (’komulneja’) voimien ja kulloisenkin voinnin mukaan. Äänikirjoja kuuntelen paljon, mieluiten
dekkareita, ei kuitenkaan kovaksi keitettyä. Ei muuten ole Agathan voittanutta!Median suurkuluttaja olen, seuraan aktiivisesti lehdistä ja netistä ajankohtaisia asioita ja kaikenlaista politiikkaa, kotimaista ja ulkomaista, myös
talouspolitiikkaa. Niin, ja urheilua. Nyt vain penkiltä käsin.
