Eloranta Marja-Liisa

Olen varsinaiselta ammatiltani ammatillinen erityisopettaja. Opiskelijani ovat olleet aikuisia ja jollakin tavalla valtaväestöstä poispudonneita; näkö-, liikunta- ja psyykenvammaisia sekä omassa maassaan vammautuneita pakolaisia.  Osa opiskelijoista on myös joutunut poispotkituiksi työelämästä ikänsä tai sairautensa vuoksi. Minulle ei ole ollut vierasta kenenkään erilaisuus. Kaikki ovat tarvinneet mahdollisuuden työelämään ja siinä mielessä myös yhtä arvokkaita ihmisiä.

Saatuani vihdoinkin itselleni jonkinlaisen ammatin ja työn uhrasin sille kaiken vapaa-aikani kyselemättä aina edes siitä maksettavaa palkkiota. Päivätyöni lisäksi tein ilta- ja viikonlopputöitä sekä opetin kotonani joitakin näkövammaisia.  Pääsiallisia opetusaineitani ovat olleet lääketieteen terminologia ja latina, ajoittain myös näppäilytaidon opettaminen.

Kirjoittaminen on kuulunut lähes jokapäiväiseen elämääni. Pikkulapsena töhertelin kaikenlaista niin kuvina kuin kirjoituksinakin. Tosin sitä paperia ei aina ollut saatavilla tarpeeksi. Kouluikäisenä kirjoitin päiväkirjoja ja sepittelin runoja. Aikuisiällä kirjoittaminen on merkinnyt minulle omien ja joskus hyvinkin kipeiden kokemusten purkamista jollekin.

Yleensä en ole edes ajatellut tekstejäni julkaistaviksi. Julkaisukynnys on kohdallani ollut korkea. Muutaman kirjoitelman kohdalla kiusaus on kuitenkin ollut voittamaton. Tällaisia ovat olleet pari kirjoittamaani historiikkia; toinen entisestä koulustani ja toinen isoisästäni. Myös muutaman runon ja esseen olen halunnut julkaista sopivaksi katsomani lehden sivuilla.  Aikanaan kirjoitin Joensuun yliopistolle täydet pisteet ansainneen pro gradun ja Helsingin yliopistolle varsinaisen gradun; molemmat näkövammaisten työnsaantia koskevista tutkielmistani.

Liiallinen työnteko pakotti minut jäämään työkyvyttömyyseläkkeelle, joka oli kohdallani paha paikka. Tätä toimettomuutta olen helpottanut kirjoittamalla taas kaikenlaista, jopa romaanin kokoisia kirjoja.