Rantonen Viljo

Opin lukemaan 5- vuotiaana ja eka tutustumiseni kaunokirjallisuuteen ennen kouluikää oli Väinö Katajan Koskenlaskijan morsian. Naapurin tädit kyselivät, että mikäs sinusta Viljo tulee isona? Sanoin että kirjailija! Ilmeisesti olen nyt tullut "isoksi"!?

Palkkatyöurani aloitin 15-vuotiaana propsimetsässä kuusen juurella pokasahan kanssa. 50-luvulla kiersin talvisin siirtotyömailla eri puolilla Suomea. Kiuruvesi-lehti julkaisi jatkokertomuksena muistelmani näiltä mestoilta nimellä "Nuoruuteni Yliopistot."

Varsinaisen työurani tein Helsingin Postikonttorissa, n. 38 vuotta. Aluksi postimiehenä Pääpostitalolla. Viimeiset 20 vuotta olin eri asteisissa esimiestehtävissä, kouluttajana, tuotannonsuunnittelijana, toimipaikkaesimiehenä. Nykyään olen eläkkeellä.

Olen tehnyt muutamiin lehtiin selostuksia erilaisista tapahtumista, henkilöistä ja jopa salibandyottelusta, josta sain kiitosta! Vaikka en tiennyt lajista juuri mitään. Laulanut olen kirkossa ja kapakassa, häissä ja hautajaisissa, tehnyt ralleja ja levyttänyt niitä, osan omakustanteina.

Olen osallistunut kaksi kertaa Maaseudun Sivistysliiton kirjoituskilpailuun. Vuonna 2001 aiheena oli Ojamies ja Lapio. Sijoituin toiseksi kaunokirjallisessa sarjassa. V. 2005 aiheena oli Meidän lehmät. Siitä sain niin ikään toisen palkinnon. Maahenki julkaisi molemmista kilpailuista kokoomateokset. Kirjojen nimet samat kuin edellä.

Radio-ohjelmia tein Ylen Aikaisen Kansalaisradioon, joka nyttemmin on lopetettu. Viimeisin ohjelmani tunnin mittainen selostus kuoromatkasta Australiaan, jossa puheen lomassa soitin myös äänilevyjä.