Minut jätti haikara väärälle ovelle. Synnyin pienelle paikkakunnalle Keski-Suomeen vuonna 1981. Siitä tarinani alkaa, tarkemmin ensimmäisistä väkivallantäyteisistä muistoista. Olen kauan aikaa halunnut kertoa lapsuuteni tapahtumista, ja siksi tämä kirja on minulle todella tärkeä asia, riippumatta mitä muut siitä ajattelevat. Toki yritin tehdä teoksen huolella. Toivon että tarinani herättäisi keskustelua, kuinka asioita voisi muuttaa, ettei lapsi joutuisi itseni tavoin kaikkien turvaverkkojen ulottumattomiin, kun kumpikaan vanhemmista ei välitä.
En olisi saanut kirjaani kirjoitettua yksin, vailla teräväkynäistä apua. Enkä olisi jaksanut projektia ilman terapeuttini, sekä parin ystävän tukea ja kannustusta, myös koelukijat palautteineen auttoivat.
Muutama sananen minusta:
Tärkeintä minulle on olla hyvä äiti pienelle lapselleni. Lähellä sydäntäni ovat myös aina olleet eläimet, erityisesti kissoista pidän erittäin paljon, varmaan siksi että ovat niin salaperäisiä, itsenäisiä ja kerrassaan kiehtovia hännänheiluttajia, hellyttäviä olentoja. Luonto rikkaine äänineen on myös tärkeä, luonnossa mieli rauhoittuu ja siellä on hyvä olla.
Harrastan paljon kaikenlaista, riippuen miten jaksan, mm. elokuvia ja niiden keräilyä, musiikkia soittaen, säveltäen ja tietysti kuunnellen. Pidän myös erilaisten pc/konsolipelien pelaamisesta.
Uskon että lopulta kaikella on jokin tarkoitus, joskus sitä ei vain aina heti ymmärrä, ja viime kädessä hyvä lannistaa pahan. Yritän nähdä asiat avoimesti ja avarasti, tosin aina se ei ole kovin helppoa.
Sydämeni sykkii kaltoin kohdeltujen puolella, sillä tiedän miltä heistä tuntuu.
Tutustu myös Mika Lehdon esittelyyn!
