Venho Lari

Jotta voisin kertoa, mitä näen runoissani, minun olisi pakko tavallaan kurkistaa rikotun menneisyyden taakse. Ja miten voisin ymmärtää näkemääni? Ehkä kirjoittaminen on vapauttanut minut oman rajoittuneisuuteni kahleista tai sitten pakottanut minut luomaan uusia.

Sanojen avulla voin nähdä ja unelmoida, ilman että pelkään. Sanat muodostavat myös äänen. Minusta runot voivat laulaa tuhannen kuoron voimalla, hiljaisuuden lailla.

Symboliikka (joka on runoissani aina läsnä) jättää lukijan vapaaksi tulkitsemaan, se on vapautumista säännöistä ja sitä kautta elämän realiteeteista. Toisaalta se jättää sinut surutta yksin tunteidesi kanssa. Runoilijalle se antaa mahdollisuuden leikitellä todellisuudella .

En halua ainoastaan selittää teille mitä tunnen, vaan myös jättää tilaa itselleni kasvaa. Maailman on tultava joksikin, mutta vain yksin ihminen voi nähdä sen rajat ja mahdolliset rajattomuudet. Runoni ovat vailla merkitystä - kunnes joku teistä antaa niille äänen.