Kupiainen Irma

Olen Irma Kupiainen Tyrnävältä. Juureni isän puolelta ovat Vienan Karjalassa. Runojen kirjoittamista olen harrastanut aktiivisesti 20 vuotta kansalaisopistojen kirjoituspiireissä ja lukuisissa seminaareissa.

Tekstejäni on julkaistu erittäin monessa antologiassa ja erilaisissa pienpainatteissa. Runojani on julkaistu lehdissä. Niitä on esitetty runotapahtumissa Oulun kirkoissa. Itse olen esittänyt niitä eri tilaisuuksissa. Viime kesänä voitin kirjoituskilpailun Tapahtui luonnossa runollani Mene ulos kesäaamuun.

Olin vapaaehtoistyössä Omaiset mielenterveystyön tukena – Pohjois-Suomen yhdistys ry:ssä (nykyinen Hyvän mielen talo). ja toimin sihteerinä vuosina 1989-1993. Olen perustajajäsen. Kuuluin kaksi vuotta valtakunnallisen Omaiset mielenterveystyön tukena keskusliitto ry:n hallitukseen. Tyttäreni sairastui psyykkisesti valmistuttuaan Tampereen yliopistosta.

Runojen kirjoittamisen ohella kirjoitan päiväkirjaa päivittäin selvitellen elämäni solmuja. Runoni kumpuavat omakohtaisista kokemuksista. Lapsuuteni oli valoisa ja värikäs kauppiaan lapsena. Aikuiselämäni taas on ollut surusta suruun kulkemista, mutta näin olen oppinut löytämään ilon pienistä asioista. Toivoa en ole koskaan jättänyt. Ja valo, valo sittenkin seuraa minua. Olen oppinut ymmärtämään, että suru ja ilo kulkevat käsikädessä. Myös suru on ihmisen osa. Menetin tyttäreni noin viisi vuotta sitten ja puoli vuotta aikaisemmin poikani yllättäen. Näistä enemmän runoteoksessani.

Sain oman mökin vuonna 2000 avioliiton aikaisen mökin tilalle. Asun mökilläni kesät. Siellä olen onnellinen. Nautin mökin rauhoittavasta ja eheyttävästä ilmapiiristä. Luen paljon. Pidän ruuanlaitosta ja leipomisesta. Liikunta on suuri ilonaiheeni. Pyöräily nykyään erikoisesti.

Aikaisemmat runokokoelmat:

Kivun kuvajainen hämärän ääriviiva 1996
omaisrunokirja

Valon lailla lävitsemme hiljaisuus 1999
mökkikirja