Venäläinen Hannu (alias Hanuri)

Kuva kertoo jo, että metsien miehestä on kyse. Harrastan siis metsästystä laajalla rintamalla. Koirien kanssa olen pelannut  kauan. Olen niitä miehiä, joitten avioehdossa lukee texti: oltava vähintään yksi metsästyskoira. Linnut, jänikset, pikkupedot ja hirvet sekä suurpetohavainnointi ovat repertuaarissa. Myös valokuvaten.

Metsien mies myös työelämässä, sen varmaan aistii jo kirjasta. Liki kolme vuosikymmentä suuren metsäyhtiön palveluksessa ollut rupeama on tietysti jättänyt jälkiä mieheen ja mieleen. Ensin työnjohtajana Kutsetissa, kasvaen muuttuvan maailman mukana metsätalousinsinööriksi Stora Ensoon.  

Perheestä on lähtenyt pari poikaa maailmalle, nyt perheeseen kuuluu rouvan lisäksi uunituore beagle-vauva. Oma koti metsästysmaitten vieressä ja työmaitten keskellä, silti lähellä kaupunkia, ovat oivia osumia. Kesäpaikka on puhtaan Puruveden äärellä Kerimäellä, jossa voi vaikka kalastella metsästyksen ollessa tauolla. Kai sitä kaipaa kesälläkin nuotiotulille.  Pimeimpinä vuodenaikoina kitarointi, vaikeimmat sanaristikot ja tietysti kirjoittaminen ottavat aikansa.

Valtaosa kirjan tarinoista on kirjoitettu viimeisen kolmen vuoden aikana. Niitä on julkaistu pääasiassa vain läheisille ja työkavereille. Kai hauskuttamisesta on perimmiltään kysymys. Ja miksipä ei tarinoita tallettaisi. Metsäalalla jää aivan varmasti tarinoita turhaan unohduksiin.