Seppä Soile

Olen Vaasassa v. 1934 syntynyt, Kajaanissa v. 1964–92 ja sen jälkeen Oulussa asunut freelance-toimittaja ja kirjailija. Tulin ylioppilaaksi Vaasan yhteiskoulusta v. 1954 ja valmistuin kansakoulunopettajaksi Jyväskylän Kasvatusopillisesta Korkeakoulusta v. 1956. Totesin kuitenkin pian, ettei opettajuus ollut ominta alaani. Jäin kotiin, mutta lasten vartuttua alkoivat aueta ne ovet, joihin olin jo vuosia koputellut. Taideharrastus ryöpsähti esiin monimuotoisena ja v. 1985 julkaisin ensimmäisen kirjani, runokokoelman Tie on meissä. Sitä seurasi toinen kokoelma, kaksi kissapäiväkirjaa, Sotalapsimuistelma ja kaksi lastenkirjaa. Olen myös tekstittänyt kaksi taidejulkaisua.

Lapsuuteeni ajoittunut sota mullisti elämääni siten, että jouduin neljän muun sisarukseni kanssa lähtemään sotalapseksi Ruotsiin. Vaikka viivyin Gotlannissa vain toista vuotta (1944–45), siellä olo tiesi oman kielen täydellistä menetystä. Äitini yritti ylläpitää kieltä lähettämällä suomalaisia lastenkirjoja, mutta ympäristön paineet ja ruotsalainen koulu tekivät tehtävänsä. Vaikka jouduin palaamaan kotiin ruotsalaistuneensa, sain äidinkielestäni uudelleen kiinni kolmessa viikossa. Siitä lähtien rakkaus omaan kieleen on vain vahvistunut.

Olen lapsesta saakka ollut kirjojen suurkuluttaja ja kirjoittaminen on kouluajoista lähtien ollut minulle itsestään selvä harrastus. Se vei minut 25 vuotta sitten myös alalle, jonka olen tuntenut täydellisesti omakseni. Taide-, kirjallisuus- ja teatterikritiikit, viime vuosina lähinnä taidekritiikit eri lehtiin ovat avartaneet näköalojani ja antaneet mahdollisuuden verbaalisen ilmaisun hiomiseen.

Mediapinta Oy:n julkaisema satukirjani, Sammakko joka halusi muuttua palloksi ja muita satuja, alkoi kypsyä vuosina, jolloin lastenlasteni satunälkä oli suurimmillaan. Mutta satu voi olla myös aikuiselle hyppy arkitodellisuudesta mielikuvituksen rentouttavaan maailmaan.
13466